Kiinteistölehti 1/2015: Kunnallinen pysäköintivirhemaksu yksityisellä alueella

01.01.2015

Virheellinen pysäköinti yksityisalueella ja siihen puuttuminen on ollut pitkään tulkinnanvaraisten ja kiinteistönomistajien kannalta kestämättömien tulkintojen varassa ja lakiesitys yksityisten alueiden pysäköinnin valvonnasta on edelleen eduskuntakäsittelyssä Myös ylimmät tuomioistuimet, niin korkein oikeus kuin korkein hallinto-oikeuskin, ovat ottaneet kantaa pysäköinnin valvontaa koskeviin tulkintoihin.

Tuoreessa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa (annettu 3.12.2014) otettiin kantaa sekä siihen miten yleisen alueen käsitettä on tulkittava sekä julkisen pysäköinnin valvonnan toimivaltaa.

KKO 2014

Tontilla olevan rakennuksen ja rakennuksen edustalla olevan jalkakäytävän välissä oli jalkakäytävän tavoin pinnoitettu alue, joka kuului kyseiseen tonttiin ja oli kiinteistön omistajan omistuksessa. Alue ei ollut katualueeseen kuuluvaa jalkakäytävää. Kun tontin omistaja ei ollut pyytänyt tai valtuuttanut kunnallista pysäköinninvalvontaa valvomaan pysäköintiä tontilla, kunnallinen pysäköinninvalvoja ei ollut voinut määrätä pysäköintivirhemaksua kyseiselle alueelle pysäköimisestä.

Kyseessä olevassa ratkaisussa tontilla olevan rakennuksen ja rakennuksen edustalla olevan jalkakäytävän välissä oli jalkakäytävän tavoin pinnoitettu alue, joka kuului kyseiseen tonttiin ja oli kiinteistön omistajan omistuksessa. Autoilija oli pysäköinyt auton jalkakäytävän väliselle, jalkakäytävän tavoin pinnoitetulle alueelle rakennuksen päädyssä olevan nosto-oven eteen. Tämän oven viereinen nosto-ovi oli varustettu sekä pysäköinti kielletty -liikennemerkillä että pysäköinnin ehdottomasti kieltävällä lisäkilvellä.

Niin hallinto-oikeus kuin korkein hallinto-oikeuskin totesivat, että alue, jolle oli pysäköity ei ollut  tieliikennelain tarkoittama jalkakäytävä, eikä sitä voitu pitää edes jalkakäytävään rinnastettavissa olevana, yleisesti jalankulkuun käytettynä alueena, vaikka kulkua alueen poikki ei ole millään tavoin estetty eikä kielletty. Kyseinen alue oli siis pysäköinninvalvonnasta annetun lain tarkoittamaa yksityisaluetta eikä katualueeseen kuuluvaa jalkakäytävää. Kun tontin omistaja ei ollut pyytänyt tai valtuuttanut kunnallista pysäköinninvalvontaa valvomaan pysäköintiä tontilla, kunnallinen pysäköinninvalvoja ei ollut voinut määrätä pysäköintivirhemaksua kyseiselle alueelle pysäköimisestä.

Kiinteistönomistaja oli kyseisessä tapauksessa tehnyt sopimuksen pysäköinnin valvonnasta yksityisen pysäköintivalvontayhtiön kanssa. Kiinteistönomistajan kannalta olisikin todennäköisesti ollut sama, mikä taho puuttuu sen alueella tapahtuneeseen virheelliseen pysäköintiin. Ongelmallisinta yksityisellä alueella on yleensä saada virheellinen pysäköinti kuriin ja löytyy siihen ratkaisu mitä kautta tahansa, se on yleensä kiinteistönomistajan etu. Edellä esitetyssä tapauksessa kunnallinen pysäköinnin valvonta olisi ollut halukas puuttumaan pysäköintivirheeseen, mutta muodollinen kiinteistönomistajan valtuutuksen puuttuminen ei tätä mahdollistanut. Tämä johtuu siitä, että pysäköinninvalvonnasta annetun lain mukaan pysäköintivirheen tapahtuessa yksityisellä alueella, pysäköintivirhemaksua ei saa määrätä ilman kiinteistön omistajan tai haltijan pyyntöä tai valtuutusta.

Kiinteistönomistajan kannalta tehokkainta saattaisi olla, jos kunnalliset pysäköinninvalvojat valvoisivat ja puuttuisivat aktiivisesti myös yksityisellä alueella tapahtuvaa virheellistä pysäköintiä. Tälle valvonnalle on olemassa selkeä juridinen peruste ja lisäksi maksamaton pysäköintimaksu voidaan periä ilman tuomiota  ulosottotoimin toisin kuin yksityisoikeudelliset yksityisen pysäköinninvalvontayrityksen määräämät maksut, joille on ensin haettava käräjäoikeudessa ulosmittauskelpoinen tuomio.  Näin ollen ne voivat toimia tehokkaammin kuin yksityisoikeudelliset maksut.

Koska kunnallisen pysäköinninvalvonnan resurssit ovat kuitenkin rajalliset eikä riittävän nopeaa puuttumista virheelliseen pysäköintiin sitä kautta saada, käytetään yksityisten pysäköinninvalvonta yritysten palveluita. Niiden palveluista tuskin kannattaa tämänkään ratkaisun jälkeen luopua, vaikka juuri tässä tapauksessa kunnallinen toimija olikin yksityistä nopeampi ja aktiivisempi. Yleensä resurssien puute vaatii keskittämään kunnallisen pysäköinninvalvonnan huomion yleisillä alueilla tapahtuvaan virheelliseen pysäköintiin, yksityisten alueiden jäädessä vähemmälle huomiolla tai huomiotta.  Kiinteistönomistajien kannattaa kuitenkin harkita, tulisiko myös kunnalliselle pysäköinninvalvonnalle antaa selkeä valtuutus valvonnan suorittamiseen myös kiinteistön alueella. Näin kunnallisella pysäköinninvalvonnalla olisi valmiina valtuutus niitä tilanteita varten, joissa se havaitsee pysäköintivirheitä myös yksityisen alueen puolella. 

Helena Kinnunen, toimitusjohtaja, OTK

Asianajotoimisto Kuhanen, Asikainen & Kanerva Oy