Korkein oikeus päätti pitää voimassa hovioikeuden tuomion, joka velvoittaa Janakkalan kunnan maksamaan yli 100 000 euron korvaukset käyttökelvottomaksi tuhoutuneesta kesämökistä.
Vesihuoltolaitoksen viemärijärjestelmän viasta aiheutunut viemärin tukkeutuminen sai aikaan jäteveden tulvimisen kesämökin sisätiloihin Janakkalassa. Epäonnisen tapahtumaketjun takia talo tuhoutui käyttökelvottomaksi. Kunnan ja kesämökin omistaja riitelivät viemäritulvan korvauksista kaikissa oikeusasteissa.
Omistaja vaati kunnalta korvauksia 160 000 euroa korkoineen. Summa perustui siihen, mitä uuden vastaavan rakennuksen rakentaminen maksaisi. Kunta oli puolestaan valmis maksamaan 45 000 euron korvaussumman sen pohjalta, mikä on mökin myyntiarvo ennen tuhoa. Näkemykset sopivasta summasta olivat alun alkaen kaukana toisistaan.
Ylemmät oikeusasteet eri mieltä tunnearvosta
Oikeudessa lähtökohtana korvauksen määrittämisessä on niin sanottu täyden korvauksen periaate eli maksettavan summan tulisi olla sillä tasolla, että vahinkoa kärsivä pääsee vahinkotapahtumaa edeltävään tilaan.
Kesämökki oli ollut omistajan hallussa jo 15 vuoden ajan, ja sitä oli remontoitu uutterasti. Näin ollen käräjäoikeus näki, että talolla ja sen sijainnilla on myös tunnearvoa. Käräjäoikeus katsoi, että korvaus on perusteltua määrätä ensisijaisesti uudisrakentamisen kustannusten perusteella siten, että samalla otetaan jossain määrin huomioon rakennuksen arvioitu käypä myyntihinta tuhoa edeltävältä ajalta.
Arvio vastaavan rakennuksen rakentamisesta asettui vähintään 165 000 euroon, kun taas tästä vähennettävän tasonparannushyödyn katsottiin olevan kolmanneksen uudisrakentamisen kustannuksista. Käräjäoikeus velvoitti kunnan suorittamaan tuhoutuneen rakennuksen mökin omistajalle 105 000 euroa korkoineen. Myöhemmin hovioikeus piti voimassa käräjäoikeuden tuomion, mutta tarkensi päätöksessään, ettei rakennukseen liittyvällä tunnearvolla ollut vaikutusta korvauksen määräämiseen.
Olosuhteet ratkaisivat
Riita päätyi korkeimpaan oikeuteen, jossa Janakkalan kunta vaati edelleen korvauksen alentamista 45 000 euroon. KKO:ssa kysymys oli siitä, onko vahingonkorvaus tuhoutuneesta rakennuksesta määritettävä rakennuksen tuhoutumista edeltäneen arvioidun myyntihinnan vai uuden vastaavan rakennuksen rakentamiskustannusten perusteella.
KKO:n mukaan keskeistä korvaussumman arvioinnissa ovat tapauskohtaiset olosuhteet. Tässä tapauksessa ratkaiseva tekijä oli se, oliko asianomistajalla aikomusta jatkaa mökkinsä käyttöä, vai suunnitteliko hän kiinteistön myymistä lähitulevaisuudessa.
Oikeus linjasi, että mikäli omistajan on ollut tarkoitus jatkaa rakennuksen omaa käyttöä tulevaisuudessa, korvauksen määräämistä rakentamiskustannusten perusteella voidaan lähtökohtaisesti pitää perusteltuna. Jos taas omistaja olisikin luopumassa mökistään, arvon määrittäminen voidaan perustaa arvioituun myyntihintaan.
KKO katsoi, että omistajan on ollut tarkoitus jatkaa elämäänsä mökillä kuten ennenkin. Näin ollen Janakkalan kunta tuomittiin korvaamaan mökkiläisen tuhoutuneen rakennuksen arvoon perustuvana korvauksena uuden vastaavan rakennuksen rakentamiskustannukset, joista vähennetään tasonparannuksesta ja rakennuksen osien käyttöiän pidentymisestä aiheutuva hyöty. Kunnan maksettavaksi jäävä korvaussumma pysyi 105 000 eurossa. Lisäksi sen maksettavaksi tulivat kymmenien tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut.
KKO:2025:98
”Mitä ajatuksia tapaus herättää, asianajaja Hanna Vieruaho”
”Ratkaisu on hyvin ymmärrettävä ja johdettavissa vahingonkorvausvastuun yleisistä opeista. Lähtökohta vahingonkorvauksissa tulisi olla täyden korvauksen periaate. Koska vahingonkärsijä ei kuitenkaan saa hyötyä tilanteesta (ns. rikastumisen kielto), uuden rakennuksen tuoma tasonparannus oli huomioitava korvausten määrässä. Tässä tapauksessa oli selvää, että kohteen myyntihinta oli huomattavasti alhaisempi, eikä uuden mökin rakentaminen ja siitä aiheutuva myyntihinnan korvaaminen olisi saattanut vahingonkärsijää siihen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman vahinkoa.”
Kuva: Shutterstock
