Hallinto-oikeuden ratkaisussa arvioitiin, oliko loma-asunnon yhteydessä oleva noin 40 neliömetrin kokoinen lasitettu terassi laskettava osaksi rakennuksen kerrosalaa.
Loma-asunnon omistaja halusi saada rakennuksen yhteydessä olevan lasitetun terassin tulkituksi kerrosalan ulkopuoliseksi katokseksi. Terassi oli laskettu osaksi rakennuksen kerrosalaa jo vuonna 2011 myönnetyssä rakennusluvassa. Rakennus oli myös loppukatselmoitu luvan mukaisena.
Vuonna 2025 omistaja haki rakennuslupaa, joka olisi pienentänyt talon neliömäärää merkittävästi. Hänen näkemyksensä mukaan terassi ei ollut osa rakennusta, vaan katosmainen rakennelma.
Omistaja vetosi muun muassa siihen, että yli 30 prosenttia terassin seinäpinta-alasta oli avattavissa. Lisäksi tilaa ei ollut liitetty rakennuksen lämmitys- tai ilmanvaihtojärjestelmään eikä siinä ollut vesi- tai viemäriliitäntöjä. Omistajan mukaan kyse oli kylmästä kuistista tai viherhuonetyyppisestä tilasta, ei varsinaisesta oleskeluhuoneesta.
Kunnan rakennusvalvonta ei hyväksynyt tulkintaa.
Pelkkä avattava lasitus ei ratkaise asiaa
Rakennusvalvonnan mukaan terassi liittyi kiinteästi osaksi loma-asuntoa ja toimi käytännössä oleskelutilana. Tila oli perustettu kivijalalle, siinä oli kiinteä lattia sekä rakennuksen muuhun arkkitehtuuriin liittyvät katto- ja seinärakenteet.
Rakennusvalvonta kiinnitti huomiota myös siihen, että kyse ei ollut kevyestä liukulasilasituksesta. Terassin seinärakenteissa oli lämmöneristysvaatimukset täyttäviä ikkunoita, ja seinien yläosat olivat puupaneloituja kuten rakennuksen julkisivutkin.
Kunnan mukaan kokonaisuus muistutti enemmän rakennuksen osaa kuin avointa katosta.
Hallinto-oikeus tarkasteli kokonaisuutta
Itä-Suomen hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Ratkaisussa korostettiin, että rakennelman luokittelua ei ratkaista yhden yksittäisen ominaisuuden perusteella. Arviointi tehdään kokonaisuutena, jossa huomioidaan muun muassa rakennelman koko, käyttötarkoitus, rakenteet, yhteys päärakennukseen ja vaikutus ympäristöön.
Hallinto-oikeus totesi, että rakennelma oli lähes kokonaan kahdelta sivultaan kiinni varsinaisessa lomarakennuksessa. Kahden muun seinän rakenteita voitiin puolestaan pitää ulkoseinänomaisina, vaikka niissä olikin avattavaa lasitusta.
Lisäksi rakennelmassa oli kiinteästi rakennettu lattia, kivijalka sekä muun rakennuksen kanssa yhtenäinen kattorakenne. Tilaan oli suora yhteys olohuoneesta, keittiöstä ja makuuhuoneesta.
Näiden seikkojen perusteella hallinto-oikeus katsoi, ettei rakennelmaa voitu pitää kerrosalan ulkopuolisena katoksena, vaan osana lomarakennusta ja siihen liittyvänä oleskelutilana.
Rakennuksen kerrosalaksi jäi siten alkuperäisen rakennusluvan mukainen 163 neliömetriä.
Mitä olennaista nostaisit päätöksestä, asianajaja Emilia Asikainen?
”Lasitetun terassin tai kuistin luokittelu ei riipu yksinomaan siitä, kuinka suuri osa seinistä on avattavissa. Vaikka rakennelmassa olisi runsaasti lasipintaa eikä sitä olisi tarkoitettu ympärivuotiseen käyttöön, se voidaan silti lukea kerrosalaan, jos kokonaisuus muistuttaa rakenteiltaan ja käyttötarkoitukseltaan rakennuksen varsinaista oleskelutilaa.
Lasitetun terassin, kuistin tai viherhuoneen suunnittelussa kannattaa selvittää jo etukäteen, miten rakennusvalvonta tulee tilan tulkitsemaan. Jälkikäteen tehtävät tulkintamuutokset eivät välttämättä muuta rakennuksen virallista kerrosalaa, vaikka rakennelman yksityiskohtia olisi muutettu.”
Itä-Suomen hallinto-oikeus 22.5.2026, päätös 1342/2026. Ratkaisu ei ollut lainvoimainen 9.6.2026.
Kuva: Shutterstock
