Kameravalvonnalla voidaan ehkäistä vahinkoja ja selvittää rikoksia, mutta sen käyttöön liittyy tarkkoja oikeudellisia linjauksia. Kotirauhan piiriin kuuluvien tilojen tulkinta herättää kuitenkin pohdintaa myös asiatuntijoiden keskuudessa.
Taloyhtiön tiloihin kohdistuvat vahingot, varastomurrot ja ilkivalta herättävät yhä enemmän huomiota, ja hallitukset pohtivat aktiivisesti keinoja omaisuuden ja asukkaiden turvallisuuden parantamiseksi. Valvontakamerat voivat sekä ehkäistä rikoksia että auttaa tapahtuneiden vahinkojen selvittämisessä. Monissa taloyhtiöissä kamerat halutaan sijoittaa erityisesti kellareihin, vinttitiloihin, porraskäytäviin ja piha-alueille, joissa vahingontekoja useimmiten tapahtuu.
Vaikka kameravalvonta on yleistynyt nopeasti myös asuinkiinteistöissä, ei sen käytöstä ole omaa erillistä lakia. Kameravalvonnan laillisuus riippuu valvonnan suorittajasta, valvotusta tilasta ja valvonnan tarkoituksesta.
Kuhanen, Asikainen & Kanerva Oy:n asianajaja Marina Furuhjelm muistuttaa, että kameravalvonta vaikuttaa yleensä asumiseen ja voi olla monelle taloyhtiölle epätavallinen investointi.
– Siksi asia suositellaan vietäväksi yhtiökokouksen päätettäväksi. Kameravalvonnan hankinnasta päätetään yhtiökokouksessa enemmistöpäätöksellä. Jos hankinta ei vaikuta asumiseen tai asumiskustannuksiin, hallitus voi päättää kameravalvonnan hankkimisesta, Furuhjelm sanoo.
Kotirauhan rajat jakavat tulkintoja
Kameravalvontaa harkittaessa on otettava huomioon myös rikoslain 24 luvun säännökset. Laissa määritellään yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista koskevat teot. Salakatseluksi katsotaan tilanne, jossa joku oikeudettomasti kuvaa henkilöä kotirauhan suojaamassa paikassa. Siksi kameran sijainnilla on keskeinen merkitys, kun arvioidaan valvonnan sallittavuutta.
Koska tulkinnat vaihtelevat, kameravalvonnan suunnittelu voi olla vaativaa.
Porrashuone on kotirauhan suojaama tila. Jos kameran asentamista suunnitellaan porrashuoneeseen, kaikilta talon asukkailta ja osakkailta on saatava suostumus. Sen sijaan se, mitkä tilat tarkalleen ottaen lasketaan porrashuoneeksi, ei ole yksiselitteistä.
– Meiltä pyydetään usein neuvoa siihen, missä taloyhtiön tiloissa tarvitaan suostumukset, Furuhjelm toteaa.
Hänen näkemyksensä mukaan esimerkiksi vintti- ja kellaritiloja tai talon alakerran jätehuonetta ei lasketa porrashuoneeksi, koska niistä ei ole kulkua asuntoihin.
– Alalla on kuitenkin esitetty myös toisenlaisia näkemyksiä, joiden mukaan myös kellaritilat olisivat kotirauhan suojaamia alueita. Koska tulkinnat vaihtelevat, kameravalvonnan suunnittelu voi olla vaativaa.
Furuhjelm korostaa, että kamerat tulisi sijoittaa vain sellaisiin tiloihin, joiden ei missään tulkinnassa katsota kuuluvan kotirauhan piiriin, ellei yhtiö ole hankkinut yksimielisiä suostumuksia kaikkiin suojattuihin tiloihin kohdistuvaan valvontaan.
Piha-alueiden valvonta on helpompaa
Kotirauhan suoja ei ulotu taloyhtiön yhteisille piha-alueille, kuten parkkipaikoille tai jätekatoksiin. Niille voidaan asentaa kamera ilman yksittäisten asukkaiden suostumuksia, kunhan kamera ei kuvaa asuntoihin tai yksityispihoille.
– Jos valvontakamera sijoitetaan pihalle, taloyhtiön tulee huolehtia, ettei se kuvaa ikkunoiden kautta sisälle asuntoihin. Lisäksi kameravalvonnasta on aina ilmoitettava näkyvästi, esimerkiksi kyltein.
Tallennus tuo mukanaan tietosuojavaatimuksia
Taloyhtiöissä kameravalvonnan tallennusominaisuus vaikuttaa lisäksi henkilötietojen käsittelyyn. Salakatselun arvioinnissa ratkaisevaa on se, mitä kameralla kuvataan ja mihin kamera on sijoitettu – ei se, tallentaako kamera tai ei.
Henkilötietojen näkökulmasta tallentava kameravalvonta muodostaa henkilörekisterin, jolloin sovelletaan GDPR:n vaatimuksia. Taloyhtiön on laadittava tietosuojaseloste, jossa kerrotaan muun muassa rekisterinpitäjän tiedot, kameravalvonnan tarkoitus ja se, mihin tietoja käytetään. Tallenteita saa hyödyntää vain siihen tarkoitukseen, jota varten valvonta on otettu käyttöön.
Asukkailla on myös oikeus tarkastaa itseään koskevat tallenteet. He eivät kuitenkaan voi nähdä kuvia naapureistaan.
Naapurikyttäys ei kuulu kameravalvontaan
Kameravalvonnan tarkoituksena ei ole seurata yksittäisten asukkaiden liikkumista tai arkea. Valvonta on yleensä tarkoitettu turvallisuuden parantamiseen, vahinkojen ehkäisyyn ja mahdollisten rikkomusten tai rikosten selvittämiseen.
– Kamerat tulee suunnata vain yhteisille, valvonnan kannalta tarpeellisille alueille. Yksittäisten sisäänkäyntien kuvaaminen siten, että asukkaan kulkemista voidaan seurata tarkasti, ei ole sallittua. Myös tallenteiden tarkastelun tulee olla rajattu ennalta nimetyille henkilöille, Furuhjelm sanoo.
Näin toteutettuna kameravalvonta parantaa turvallisuutta, pysyy lainmukaisena ja säilyttää asukkaiden yksityisyyden.
Valvontakameran sijainti: suostumus vai enemmistöpäätös?
- Kamera sijoitetaan ulko-oven ulkopuolelle ja kamera suunnataan yleiselle pihalle: osakkaiden enemmistöpäätös
- Kamera sijoitetaan ulko-oven ulkopuolelle siten, että kamera kuvaa taloyhtiön porrashuoneen ulko-ovea: tarvitaan asukkaiden suostumukset, koska myös porrashuone, joka on kotirauhan suojaama alue, tulee kuvatuksi.
- Kamera sijoitetaan porrashuoneeseen (kameralla ei välttämättä kuvata yksittäisten asuntojen huoneisto-ovia): tarvitaan asukkaiden suostumukset, koska porrashuone, joka on kotirauhan suojaama alue, tulee kuvatuksi.
Tutustu asiantuntijaan!
Asianajaja Marina Furuhjelm
Ota yhteyttä
