Kiinteistölehden artikkelit 2020

Vahingonkorvausvelan vanhentumisen katkaiseminen (KKO 2019:88)

Tapauksessa oli kyse siitä, oliko tilaajan toimittama reklamaatiokirje, jossa oli lueteltu virheet ja edellytetty niiden korjaamista, katkaissut saatavan vanhentumisen myös tulevan vahingonkorvausvaatimuksen osalta, vai olisiko tilaajan säilyttääkseen oikeutensa vahingonkorvaukseen tullut esittää myös vahingonkorvausta ja sen määrää koskeva vaatimus urakoitsijalle ennen vanhentumisajan umpeutumista.

Rakennusurakassa urakoitsijan urakkasuoritukseen kuuluneen pysäköintihallin rakenteissa oli esiintynyt virheitä. Tilaaja oli kirjeellä ilmoittanut virheistä urakoitsijalle ja varannut tilaisuuden virheiden korjaamiseen kymmenen vuoden vastuuajan sisällä. Urakoitsija oli kiistänyt vastuunsa, minkä jälkeen tilaaja oli teettänyt tarvittavat korjaukset. Tilaaja oli sittemmin vaatinut kanteella tuomioistuimessa vahingonkorvausta virheen selvittämisestä ja korjaamisesta.

Urakoitsija on vaatinut kanteen hylkäämistä muun ohella sillä perusteella, että vahingonkorvausvaatimus oli vanhentunut, koska vanhentumista ei oltu katkaistu kymmenen vuoden vastuuajassa. Urakoitsijan mukaan tilaajan kirje, jossa oli ilmoitettu virheistä ja varattu tilaisuus virheiden korjaamiseen, ei ollut lain mukainen velan vanhentumisen katkaisu. Urakoitsijan mukaan tilaajan kirjeessä ei ollut yksilöity velan perustetta ja määrää velan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislaki) 10 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla.

Käräjäoikeus katsoi vahingonkorvaussaatavan vanhentuneeksi, mutta hovioikeus katsoi asiassa toisin ja ratkaisi asian tilaajan eduksi todeten vanhentumisen katkenneen kirjeellä.

Korkeimman oikeuden arvioinnissa ensimmäinen tulkintavaihtoehto oli, että velkoja voisi esittää velalliselle virheen oikaisua koskevan vaatimuksen ja odottaa velallisen vastausta sekä mahdollisia oikaisutoimia ilmoittamatta vielä vaatimuksiaan, jos oikaisua ei tehdä tai se ei onnistu. Toinen korkeimman oikeuden arvioima tulkintavaihtoehto oli, että suorituksen oikaisua vaativan velkojan tulisi selvittää ja esittää myös oikaisuun nähden toissijainen vahingonkorvausvaatimuksensa jo ennen kuin oli selvinnyt, ryhtyykö velallinen vaadittuihin oikaisutoimiin tai miten oikaisutoimet onnistuvat.

Korkein oikeus päätyi ensimmäiseen vaihtoehtoon. Tulevan korvausvaatimuksen vanhentumisen katkaisemiseksi oli yleensä riittävää, että velkoja ilmoitti katkaisutoimessaan vaatimustensa perusteena olevan sopimusrikkomuksen sekä sen oikaisua koskevan vaatimuksen riittävän täsmällisesti.

Kohteessa oli osapuolten kesken pidetty erillinen katselmus, jossa oli käsitelty urakoitsijalle etukäteen toimitettua kohteen kuntoa koskevaa raportti. Osapuolet olivat sopineet tilaajan toimittavan erillisen reklamaatiokirjeen, johon urakoitsija antaa vastineen. Urakoitsija oli ilmoittanut katselmoineensa virheet ja todennut, etteivät virheet ole YSE 30 §:n mukaisia takuuajan jälkeisiä virheitä. Korkein oikeus katsoi, että tilaaja oli olosuhteisiin nähden kohtuudella vaadittavalla tavalla yksilöinyt väittämänsä sopimusrikkomuksen ja sen virheen korjaamista koskevan vaatimuksen, johon sopimusrikkomus tilaajan sen hetkisen tiedon mukaan oli antanut aihetta. Kirjeen toimittaminen urakoitsijalle oli katkaissut vanhentumisen korjausvaatimuksen ja myös vahingonkorvausvaatimuksen osalta. 

Korkeimman oikeuden ratkaisu on selventänyt oikeudellista tilannetta, sillä vanhentumislaissa ei ole nimenomaisesti otettu kantaa vaatimuksen yksilöinnille asetettuihin vaatimuksiin silloin, kun virheestä on mahdollista vaatia eri seuraamuksia, joista jokin on ensisijainen suhteessa toiseen. Korkein oikeus valitsikin ratkaisussaan tulkintalinjan, joka perustui heikommin vanhentumislain nimenomaiseen sanamuotoon, mutta vastasi paremmin käytännön tarpeita virhetilanteen selvittelyssä. Ratkaisu on ymmärrettävä, koska usein korvauksen määrien selvittely käy ajankohtaiseksi vasta, jos korjausta ei ensin suoriteta tai korjaus tehdään virheellisesti. Alkuperäisen urakoitsijan suorittama korjaus on usein nopein ja kustannustehokkain tapa ratkaista virhetilanne osapuolten kesken. Mikäli olosuhteet poikkeavat merkittävästi ratkaisussa esitetyistä, esillä on useita eri korjaustapoja tai korjauksen laajuudesta on epäselvyyttä, voi vanhentumisriskin välttämiseksi olla perusteltua pyrkiä esittämään myös vahingonkorvausvaatimus määrineen heti reklamaatiokirjeessä.

Kimmo Rytkönen
asianajaja, varatuomari
Asianajotoimisto Kuhanen, Asikainen & Kanerva Oy