Kiinteistönvälittäjä taiteilee myyjän ja ostajan vaatimusten välimaastossa, valvoo molempien etua ja tekee parhaansa täyttääkseen selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa. Tässä tietotulvassa liikatieto voi kaataa kaupan, puuttuva tieto taas johtaa jälkipyykkiosastolle ja käräjäpenkille.
Ammattilainen osaa arvioida, mikä tieto on tarpeen ja milloin. Useimmiten välittäjän kannattaa tarjota tietoa liikaa ja etukäteen, kuin vähän ja jälkikäteen.
Taloyhtiöt elävät enimmän osan vuotta yhtiökokousten välistä aikaa, jossa viimeisin vahvistettu tilinpäätös on toissavuodelta. Kun seuraava yhtiökokous on pidetty, ollaankin jo puolivälissä kuluvaa vuotta. Samaa rytmiä seuraa taloyhtiön talousarvio, jonka hallitus laatii tulevalle vuodelle ja joka käsitellään ja hyväksytään yhtiökokouksessa. Usein sen tulevan vuoden touko—kesäkuussa, jolloin iso osa vuodesta on jo takana.
Tilinpäätös on historiaa ja talousarvio tulevaisuutta. Tilinpäätöksen numeroiden takana on enemmän tai vähemmän niukka hallituksen toimintakertomus, joka kertoo sanallisesti tapahtuneesta. Talousarviossa hallitus arvioi tulevaa, tulojen ja menojen suhdetta, mihin rahaa kuluu ja mistä se kerätään. Erityisen tarkkana pitää olla silloin, kun talousarviossa on tulossa korotuksia vastikkeisiin tai yhtiössä on tulossa isompia korjauksia tai remontteja, joihin talousarviossa varataan rahaa osakkailta kerättäväksi. Kiinteistövälittäjällä on yleinen ja erityinen selonottovelvollisuus. Hänen tehtävänsä on verrata tietoja, haastatella isännöitsijää ja asunnon omistajaa sekä selvittää eri lähteistä saatujen tietojen todenperäisyyden.
Talousarviota kannattaa lukea tilinpäätöksen kanssa, vierekkäin ja peräkkäin: mitä muutoksia menneeseen tuleva tai kuluva vuosi tuo. Talousarvio on hallituksen työkalu ja useimmiten osakkaat saavat sen eteensä vasta kokouskutsun yhteydessä. Vahvistamatonta talousarviota ei tavallisesti jaella. Tästäkin syystä välittäjän tulee huolellisesti perehtyä myös isännöitsijäntodistukseen, erityisen hyvin siinä mainittuihin raportteihin ja suunnitelmiin. Mitä vähemmän tietoa on, sitä enemmän yleensä on aihetta kysyä – ja kysyminen kannattaa aina.
