Korkein oikeus antoi 9.11.2016 urakoitsijan takuuajan jälkeistä vastuuta koskevan ratkaisun, jossa oli kyse laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä.
Tapauksessa oli kyse YSE 1998 -ehtojen 30 §:n mukaisesta urakoitsijan takuuajan jälkeisestä vastuusta. Bussivarikko- ja salibandyhallin rakentamista koskeva urakka oli valmistunut marraskuussa 2007 ja takuuaika oli päättynyt lokakuussa 2009. Noin 5 kuukautta takuuajan päättymisen jälkeen, maaliskuussa 2010, hallin katto painui osittain enimmillään noin puoli metriä. Vahinkoa tutkittaessa havaittiin, että kattoon oli asennettu profiilipelti, joka ei kantokyvyltään vastannut sitä, mitä rakennesuunnitelmissa oli edellytetty. Profiilipelti oli lumen painosta painunut.
Tapauksessa oli riidatonta, että painuminen johtui kantavaksi kattorakenteeksi tarkoitetun profiilipellin valmistajan tietokoneohjelmassa olleesta mitoitusvirheestä. YSE 1998 -ehtojen 24 §:n mukaan urakoitsija vastaa myös käyttämiensä osapuolten, eli tässä tapauksessa myös alihankkijana toimineen profiilipellin valmistajan, töistä. Tapauksessa oli kyse kuitenkin pääasiassa YSE:n 30 §:stä, eli siitä, oliko kyseessä urakoitsijan törkeä laiminlyönti tai laadunvarmistuksen olennainen laiminlyönti, mikä ulottaa vastuun myös takuuajan ulkopuolelle. Jos nämä edellytykset eivät täyty, urakoitsija on vastuussa vain takuuajan aikana havaituista virheistä.
Kaikki oikeusasteet katsoivat, että kyseessä oli laadunvarmistuksen laiminlyönti, sillä urakoitsija oli tarkistanut pellit vain silmämääräisesti. Sen ei voida katsoa olevan riittävä tarkastus, koska kyseinen virhe ei ollut havaittavissa tällä tavoin. Lisäksi suoritetuilla vetolujuuskokeilla on testattu kiinnityksen pitävyyttä mutta ei kantavuutta.
Jotta urakoitsijan takuuajan jälkeinen vastuu voisi YSE-ehtojen mukaan syntyä, tulee sovitun laadunvarmistuksen laiminlyönnin olla olennainen. KKO katsoi ratkaisussaan, että virhe, joka koskee kantavaa rakennetta, on jo sen luonteesta johtuen ihmisten henkeä ja terveyttä uhkaava riski. Lisäksi rakennuksen käyttötarkoitus huomioiden, on selvää, että rakennuksessa on voinut olla useita ihmisiä samaan aikaan. Tällaisen kohteen toteuttamisessa urakoitsijan on voitu edellyttää noudattavan korkeaa huolellisuuden tasoa. KKO katsoi, että urakoitsija oli laiminlyönyt laadunvarmistuksen olennaisesti, ja oli näin ollen vastuussa takuuajan jälkeisestäkin virheestä YSE 1998 -ehtojen 30 §:n mukaisesti. KKO tuomitsi urakoitsijan maksamaan tilaajalle menettelyllään aiheuttamansa vahingon 770.464,82 euroa korkoineen.
Tässä tapauksessa laadunvarmistuksen laiminlyönnin olennaisuus ratkaisi vastuun ulottumisen takuuajan ulkopuolelle. Jos kyse olisi ollut vain laadunvarmistuksen laiminlyönnistä, ei urakoitsija olisi ollut vastuussa kuin takuuajan 2 vuotta.
Em. YSE-ehtojen soveltaminen urakkasopimukseen turvasi tässä tapauksessa tilaajan edun hyvin. Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja (YSE 1998) sovelletaan laajasti myös taloyhtiöiden tilaamissa rakennus- ja korjausrakentamisurakoissa. Taloyhtiöiden edustajien onkin tärkeää tuntea ehdot niin hyvin, että taloyhtiö pystyy jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa sopimaan urakan ehdoista taloyhtiön kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.
Kirjoittaja, varatuomari Kirsi Alppi-Takkinen työskentelee lakimiehenä Asianajotoimisto Kuhanen, Asikainen & Kanerva Oy:ssä.
Kiinteistölehti 1/2017
