Talon ostajat vaativat asuntokaupan purkua vuosia kaupanteon jälkeen rakenteista löytyneen kivihiilipien aiheuttaman terveyshaitan takia. Alemmissa oikeusasteissa päädyttiin kaupanpurkuun, mutta korkein oikeus ei löytänyt vakuuttavia todisteita siitä, että sisäilmassa olisi ollut mitään haitallista ennen kuin ostajat olivat itse ryhtyneet purkamaan talon rakenteita.
Pariskunnalle selvisi lähes neljä vuotta omakotitalon ostamisen jälkeen, että rakennuksen kellarin sokkelissa ja asuinkerroksen betonilaatassa on kivihiilipikeä eli kreosoottia. Löydös tehtiin vuonna 2015, kun ostajat olivat ryhtyneet kunnostamaan 1950-luvun loppupuolella rakennettua kiinteistöään.
Kivihiilipien poistaminen on suuri ja kallis urakka
Ostajat vaativat myyjiä vastaan nostamassaan kanteessa, että kiinteistön kauppa puretaan salaisen virheen perusteella ja myyjät velvoitetaan palauttamaan heille kauppahinta, 202 500 euroa korkoineen. Kivihiilipiestä haihtuu terveydelle vaarallisia PAH-yhdisteitä, joita pääsee kulkeutumaan kaasumaisessa muodossa huoneilmaan. Kanteessa kerrottiin, että ainoa keino päästä eroon ongelmasta on kivihiilipien poistaminen rakenteista kokonaan, mikä on kohtuuttoman kallis urakka.
Myyjät vastustivat kaupan purkua. He muistuttivat, että kyseessä on aikakaudelle tyypillinen rakennusmateriaali, jonka käyttö peruskorjaamattomassa rakennuksessa ei muodosta laatuvirhettä. Kivihiilipiki löytyi vasta siinä vaiheessa, kun ostaja oli purkanut talon rakenteita betoniin saakka neljä vuotta kaupan jälkeen. Sitä ennen kiinteistössä ei koskaan havaittu epäilyttävää hajua. Myyjien mukaan rakennuksesta ei aiheutunut terveyshaittaa kaupantekoaikana.
Käräjäoikeus päätyi ratkaisussaan siihen, että rakenteissa havaitut kivihiilipien määrät olivat suuria ja terveydelle haitallisia. Kauppa purettiin ja myyjät määrättiin palauttamaan rahat ostajille. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Rakennusmateriaalinäyte ei kerro koko totuutta
Korkeimmassa oikeudessa jutun lopullinen ratkaisu kääntyi myyjien eduksi. Se katsoi, että rakennuksessa oli käytetty kivihiilipikeä rakennusaikakaudelle tyypillisellä tavalla, joten kyseessä ei ollut laatuvirhe. Yleisesti on tiedossa, että kivihiilipikeä on käytetty laajalti kosteus- ja vesieristeenä rakennuksissa ainakin vielä 1950-luvulla.
Ratkaistavaksi vielä jäi, haihtuuko rakenteissa olevasta kivihiilipiestä terveydelle haitallisia yhdisteitä huoneilmaan. Tähän liittyen korkein oikeus pyysi Valviralta asiantuntijalausunnon.
Lausunnon mukaan rakenteissa kiinteässä muodossa tai pintakerroksen alla oleva kivihiilipiki ei yleensä aiheuta terveyshaittaa, jos kerroksiin ei kosketa. Rakennusmateriaalinäytteen sisältämän haitta-ainepitoisuuden tutkimus ei kerro suoraan rakenteissa olevan aineen haitallisuudesta terveydelle. Merkityksellistä sen sijaan ovat terveydelle haitalliset PAH-yhdisteet, joita voidaan tutkia ainoastaan ilmanäytteiden avulla.
Kyseisen talon huoneilmaa ei tutkittu kaupanteon yhteydessä tai sen jälkeen ilmanäytteiden avulla. Esiin ei tuotu muutakaan selvää näyttöä siitä, että huoneilmassa on haitallisia yhdisteitä. Kivihiilipielle ominainen ratapölkyn haju oli havaittu vasta rakenteita avattaessa.
Korkein oikeus katsoi jääneen näyttämättä, että rakenteissa olevasta kivihiilipiestä olisi haihtunut huoneilmaan terveydelle haitallista määrää yhdisteitä ennen rakenteiden avaamista.
Hovioikeuden tuomio kumottiin ja kanne hylättiin.
Kuva: KKO
