Tupakoinnin rajoittaminen taloyhtiössä – KHO:n tuore ratkaisu antaa suuntaviivoja tulevaisuuteen

Marraskuussa 2021 annettu korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ennakkopäätös linjaa sitä, millaisissa tapauksissa viranomainen voi kieltää tupakoinnin asuinhuoneistossa. Mikä merkitys ratkaisulla on?

Tupakkalain (Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi) lähtökohta on selkeä ja päättäväinen. Tarkoitus on lopettaa tupakkatuotteiden myynti ja käyttö Suomessa vuoteen 2030 mennessä. Asuinrakennusten osalta erityisen merkityksellinen on lain 79 pykälä, jonka mukaan asuntoyhteisö voi hakea kunnalta tupakointikiellon määräämistä huoneistoihin kuuluville parvekkeille, huoneistojen käytössä oleviin ulkotiloihin ja huoneistojen sisätiloihin. 

Saman pykälän mukaan kunta voi määrätä tupakointikiellon myös asuinhuoneistoon, jos savun kulkeutumista ei ole mahdollista rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella kohtuudella ehkäistä ja asuintilan haltijalle on ennen kiellon määräämistä varattu mahdollisuus ehkäistä savun kulkeutuminen omilla toimenpiteillään.

Sisätilaa koskevat kiellot ovat olleet hankalampia 

Parveketupakointikieltoja on määrätty jo runsaasti ja niiden läpimeno kunnissa on ollut varsin vaivatonta. Sisätilojen osalta tilanne on ollut hyvin erilainen, osittain ehkä siitä syystä, että kynnys kiellon määräämiselle on huomattavasti korkeampi. Sen lisäksi vaatimus taloyhtiöiden omista, kustannuksia aiheuttavista toimista, kuten ilmanvaihdon säätämisestä ja rakenteiden tiivistämisestä on monesti ollut hankkeen esteenä.

Korkein hallinto-oikeus on juuri antanut asiasta mielenkiintoisen ratkaisun (KHO:2021:162, 23.11.2021). Tapauksessa oli kyse taloyhtiöstä, jossa oli ollut pitkään jatkunut tupakansavuhaitta. Yhtiö selvitti tupakansavun kulkeutumista merkkiainekokeilla, ja niissä havaittiin savun kulkeutuvan asunnosta toiseen. Tupakansavun kulkeutumista toisiin asuintiloihin pyrittiin estämään siten, että tupakoivan asukkaan asunnossa tehtiin rakenteiden korjauksia ja tiivistyksiä. Huoneistossa asuvaa oli myös ohjeistettu tupakoimaan siten, että savun leviäminen muihin huoneistoihin estyisi. Ongelma ei kuitenkaan ratkennut näillä keinoilla.

Ytimessä tupakansavulle altistuminen

KHO totesi, että tulkittaessa asuinhuoneiston asuintiloja koskevan tupakointikiellon määräämisen edellytyksiä oli otettava huomioon lain tavoitteena oleva tupakansavulle altistumiselta suojeleminen. Tupakointikiellon määräämisen lähtökohtana tulisi näin ollen olla jokaisen oikeus välttyä toistuvalta altistumiselta tupakansavulle asuintiloissaan. Määrättäessä asuinhuoneiston asuintilaa koskevaa kieltoa tuli kuitenkin perustuslain yksityiselämän ja kotirauhan suojasta todettu huomioon ottaen varmistua siitä, että tupakansavun kulkeutumisen ehkäiseminen ei ollut kohtuudella mahdollista.

KHO katsoi, että taloyhtiö oli teettänyt vaadittavat toimenpiteet rakenteiden korjaamiseksi ja asukkaalle oli varattu mahdollisuus ehkäistä savun leviämistä omilla toimenpiteillään. Kieltomääräys oli annettu asianmukaisesti ja asukkaan oli siis lopetettava tupakointi.  

Pidän ratkaisua täsmälleen oikeaan osuneena ja hyvin perusteltuna. Se tulee luultavasti lisäämään myös laajempien tupakointikieltojen hakemista. Olemme olleet apuna useissa parveketupakointikieltohankkeissa ja tarjoamme mielellämme osaamista myös sisätiloihin kohdistuvien rajoitusten osalta.


Kai Haarma,
Asianajaja, toimitusjohtaja

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn