Asunnon myyjä oli toteuttanut asiantuntemusta vaativan korjaustyön varmistumatta riittävästi valitusta korjaustavasta ja lopputuloksen asianmukaisuudesta. Tämä lisäksi hän oli jättänyt riittävässä määrin kertomatta ostajille remonttiin ja aiemman kaupan purkuun johtaneista syistä. Virheen katsottiin aiheutuneen myyjän huolimattomuudesta.
Rakennuksessa oli siis havaittu vesivahinko. Asunto oli myyty vesivahinkoremontin ollessa vielä kesken, mutta kyseinen kauppa oli myöhemmin purettu käräjäoikeuden vahvistamalla sovinnolla home- ja mikrobivaurioiden vuoksi. Tämän jälkeen asunto oli remontoitu asiantuntijan suunnitelman mukaisesti ennen sen myymistä uudelleen. Remontti oli kuitenkin tehty poistamatta kontaminoitunutta bitumia runkobetonilaatan päältä sillä seurauksella, että kaupan jälkeen asunnossa oli edelleen havaittu home- ja mikrobivaurio joka oli aiheuttanut sisäilmahaittaa. Myyjä oli kaupan yhteydessä antanut ymmärtää, että rakennuksen alapohja oli korjattu nykymääräysten mukaiseksi siten että kaikki aikaisemmat virheet oli korjattu.
Helsingin Hovioikeus katsoi, että kontaminoituneen bitumin poistamatta jättäminen oli vaikuttanut olennaisesti ostajan omistusaikana havaittuun sisäilmahaittaan. Koska mikrobikasvustoa ei ollut remontissa bitumin osalta poistettu eikä mikrobien kulkeutumista näin ollen sisäilmaan estetty, rakennus ei ollut alapohjan osalta sopimuksen mukainen, vaan asunto oli ollut kunnoltaan merkittävästi huonompi kuin mitä ostajilla oli ollut kaupan tekohetkellä perustellusti syytä olettaa.
Ostajille oli hovioikeuden mukaan tarkoituksellisesti annettu remontin ja sitä edeltäneen kaupan purun syistä totuudenvastaista tietoa ja jätetty merkityksellisiä seikkoja kokonaan kertomatta siinä määrin, että näiden laiminlyöntien voitiin olettaa vaikuttaneen kauppaan.
Hovioikeus piti uskottavana, että ostajat eivät olisi virheestä johtuen ostaneet asuntoa sen myynninaikaisessa kunnossa, edes reilusti alennettuun hintaan. Hovioikeus katsoi näin ollen, että asunnossa oli ollut virhe. Kun lisäksi virheen korjauskustannukset olivat merkittävät ja niihin sisältyi huomattavia epävarmuustekijöitä, hovioikeus piti virheestä johtuvaa poikkeamaa ostajien oikeutettuihin odotuksiin nähden niin merkittävänä, että muuta seuraamusta kuin kaupan purkua ei voitu pitää kohtuullisena. Ostajilla oli siten oikeus myös vahingonkorvaukseen asunnon virheen vuoksi kärsimästään vahingosta.
