Saunalautta kellui poijussa kiinteistön vesialueella. Kaupungin ympäristö- ja lupalautakunta piti lauttaa luvattomana rakennuksena ja vaati sen poistamista sakon uhalla. Omistaja A ei tätä hyväksynyt, vaan valitti hallinto-oikeuteen.
Rakennus vai vesikulkuneuvo?
Erimielisyyttä aiheutti saunalautan määritteleminen. Kiistelty saunalautta oli mitoiltaan 9,3 x 3,95 metriä, siinä oli perämoottori ja se oli rekisteröity vesikulkuneuvorekisteriin. A:n mielestä kyseessä oli vesikulkuneuvo, jota käytettiin säännöllisesti vesistössä liikkumiseen.
Hallinto-oikeus hylkäsi A:n suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittamista koskevat vaatimukset ja valituksen. Tarvittavat faktat ilmenivät asiakirjoista ja valokuvista, joten suullisen käsittelyn toimittamista pidettiin tarpeettomana.
Korkein hallinto-oikeus säilytti päätöksen
A valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja vaati päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan. A korosti edelleen, että saunan osuus lautan pinta-alasta ja käyttötarkoituksesta on alle 10 %. Lauttaa oli ainoastaan kerran käytetty saunana rannan poijuun kytkettynä ja muutoin lauttaa oli käytetty veneilyyn. Näin ollen päätös määrätä saunalautta poistettavaksi ei A:n mukaan perustunut lakiin.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa asia nähtiin toisin: lauttaa käytetään saunana. Silloin kyseessä on maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:ssä tarkoitettu rakennus, jolla pitää olla rakennuslupa. Koska rakennuslupaa ei ollut, lautakunta on voinut määrätä sen poistettavaksi sakon uhalla. Vaikka sauna oli vesikulkuneuvorekisterissä, sen luonnetta ei ollut aihetta arvioida toisin.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Myös A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin.
